Valmentajakoulutus käytiin 13.2.2010 ensimmäistä kertaa seuran sisäisenä koulutuksena, paikan ollessa Suurmäen Kamppailuareena.

Koulutuksen suosio yllätti positiivisestia ja osallistujia koulutuksessa oli huimat 15 henkilöä.

Osalle koulutus tarjosi aivan uuden kosketuksen ohjaamiseen / valmentamiseen ja osalle harjoitustenveto oli jo entuudestaan tuttua.

Koulutus aloitettiin aamulla teorialla, jossa käytiin läpi harjoitusten rakennetta ja osa-alueita joita pitää huomioida opettamisessa.

Teorian jälkeen päästiin heti tosi toimiin kunhan pareittain oltiin tehty suunnitelmat alkulämmittelyharjoitteen pitämisestä.

Jokainen pari pääsi vetämään harjoituksen alkulämittelystä, joka kesti noin kymmenen minuuttia.

Lämmittelyn tuli koostua yleislämmön ottamisesta, kevyestä venyttelystä ja lisäksi mielellään lajikohtaisesta lämmittelystä. Teoriaosuudessa käytiin lämmitelyn eri muotoja läpi ja tehtiin jo muutamia esimerkkejä harjoitteista, joten harjoitteen kasaaminen olikin suhteellisen helppoa.

Teoria ja käytäntö ovatkin kaksi eri asiaa

Jokainen pari suoriutui mainiosti alkulämmittelyn vedosta ja kaikki tärkeät asiat olikin mukana harjoitteissa.

Opettaminen ja harjoitusten vetäminen onkin paljon vaikeampaa kuin lämmitelyharjoituksen suunnittelu.

Lämmittelyn vetämisessä tulee ottaa muutamia asioita huomioon;

– oppilaiden turvallisuus

– selkeä käskyttäminen

– sujuva harjoituksen jatkuminen

– kevyestä temmosta raskaampaan siirtyminen sopivassa suhteessa

Lämmittelyharjoitus kesti lähes kaksi tuntia, joten harjoituksen lopussa kaikki olivatkin jo tauon tarpeessa.

Ruokatauon jälkeen siirryimme tekniikan opettamiseen.

Ensin kertasimme lyhyesti opettamisen ja oppimisen perusperiaatteita ja siirryimme käytännön harjoitteluun.

Tekniikan opettamisessa on oleellista:

– mallisuorituksen näyttäminen,

– tekniikan jakaminen vaiheisiin,

– riittävät toistokerrat,

– suoritusvirheiden korjaaminen,

– opettaminen ajattelemaan tekniikka oikein.

Rasittavasta harjoituksesta johtuva fyysinen ja henkinen väsymys häiritsevät oppimista ja lisäävät riskialttiutta taitoa vaativissa suorituksissa. Raskaan harjoituksen yhteydessä ei kannata opettaa uutta vaikeaa tekniikkaa.

Jokainen pääsi opettamaan jonkin tekniikan muille osallistujille.

Etenimme helpommista tekniikoista vaikeampia tekniikoita kohti. Ylemmät vyöt ja kauemmin jo ohjanneet saivat tehtäväkseen pariharjoitteen tai yhdistelmätekniikan opettamisen.

Totuus opettamisen vaikeudesta tulee julki

Yksinkertaisen tekniikan opettaminen voikin olla todella vaikeaa, itselleen itsetäänselvyys on vaikeaa opettaa toiselle joka ei tiedä asiasta mitään.

Japanin kielen mukaan ottaminen opetuksessa lisää reilusti vaikeusasteetta, mikäli tilanne vielä itsessään jännittään niin opettamisesta on vaikea saada otetta kun kaikki keskittyminen menee itsensä kasassa pitämiseen.

Esimerkiksi oizukin opettaminen on todella vaikea asia niin että kaikki oppivat tekemään sen oikein.

Ensin on osattava Zuki ja Zenkutsudachi sekä sen jälkeen ne pitäisi yhdistää niin että kaikki toimii oikein ajoitettuna jne.

Oizuki tulee jakaa moneen eri osa-alueeseen kun opetetaan sitä ensimmäistä kertaa(tosin pidempäänkin harjoitelleille se saattaa avata uusia ovia).

Jo pelkästään oikeanpuolimmaisen jalan eteen saaminen aloitusvaiheessa tuottaa helposti ongelmia, joten selkeät käskyt ja mallin näyttäminen edesauttavat opettamista.

– selkeä mallin näyttö

– luo mielikuva

– tekniikan osiin jakaminen

– harjoita osissa

– kokoa osat yhteen

– teetä toistoja

– korjaa heti vaaralliset virheet

– korjaa sellaiset virheet mitkä estävät ryhmässä mukana pysymisen

– korjaa karkeat virheet(isosta “laatikosta” pienempää kohti)

– anna yleinen palaute

– anna tarvittaessa henkilökohtainen palaute

– paljon toistoja

– korjaa muut virheet

– lisää toistoja

– harjoitteen jälkeen palauta mielikuva oikeasta tekemisestä ja tärkeistä kohdista

Oizuki

– saman puoleinen käsi ja jalka edessä lähtövaiheessa

– siirrä painopiste eteenpäin ja pidä painopiste jalkojen päällä selkä suorana, purista reisiä yhteen

– liikuta takajalka edessä olevan jalan etupuolelle, seiso tukijalan päällä(aikaisempi etujalka) pidä vastakkainen käsi edessä(se käsi mikä oli lähdössä etukäsi)

– pidä painopiste takana ja liikuta eteenpäin menevää jalkaa niin pitkälle eteenpäin kuin mahdollista hartioiden levyiseen asentoon

– ojenna takajalka ja siirrä painopiste eteen päin tee zuki mahdollisimman loppuvaiheessa samaan aikaan kun painopiste pysähtyy.

– kiinnitä huomio siihen että napa/vartalo pysyy koko tekniikan ajan eteen päin

– Kime/jännistys, sekä rentoutus sen jälkeen asennon siitä kärsimättä.

Kaikilla on oppimista opettamisesta ja siitä mihin asioihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, lisäksi on hyvä muistaa että kaikki tekevät joskus virheitä eikä se ole niin vaarallista. Avoimin ja rennoin mielin opettamaan karatea oppilaille niin opimme siitä samalla itsekin yllättävän paljon.

Lähtökohtana onkin että jokainen ketä opettaminen kiinnostaa, voisi aloittaa sen alemmalta tasolta eli ensin apuohjaajana, jolloin vastuu on muilla ja apuohjaaja pääsee avustamaan opettamista. Apuohjaaminen antaa hyviä apuja itse opettamiseen, varsinkin jos opettaja antaa tiettyjä vastuualueita eri harjjoituksissa apuohjaajan hoidettavaksi. Harjoitus tekee mestarin…

Toivottavasti kaikille osallistujille jäi kokomukseta positiivinen mielikuva ja halu opettaa tulevaisuudessa, vaikkakin opettamisen vaikeus tulikin koettua. Otettakoon vaikeudet haasteena vastaan!