Karaten katakilpailu Katana-shiai syntyi lahtelaisten karatekoiden, Mikki Niemisen ja Jan Laitiaisen ideoinnin pohjalta. Se syntyi halusta myötävaikuttaa sekä katan arvostamiseen yhtenä karaten osa-alueena että sen elvyttämiseen harrastus- ja kilpailumuotona 1990-luvun alun Suomessa. Tuolloin valtaosa kilpailuun tähtäävästä harjoittelusta suuntautui monissa seuroissa ja tyylisuunnissa pääosin kumiteen, otteluvalmennukseen.
Katana-shiai syntyi aikana, jolloin katasarjoissa oli yleensä vain muutamia kilpailijoita laajalla vyöskaalalla tai ei kilpailijoita ollenkaan. Kansallisissa kilpailuissa suomalaiset kataajat olivat tottuneet siihen, että koko katakilpailu oli usein tunnissa läpi palkintojenjakoa myöten. Tämän ymmärtää, kun muistaa, että osallistujien kokonaismäärä oli yleensä alle kymmenen ja joukkuekilpailuja katapuolella ei Suomessa koskaan nähty.
Katatuomarointi oli varsin puutteellista sekin. Monet katatuomarit eivät tunteneet edes tyylisuuntansa katoja, saati muiden. Tuon aikakauden avoimiin ilmiöihin kuului karaten kumitesarjojen, kamppailullisen puolen ylikorostaminen ja katakilpailijoiden väheksyminen. Esimerkiksi SM -kilpailuissa Helsingissä, nuo kamppailupuolella kansallista menestystä saavuttaneet kuuluttajat kuuluttivat mieluusti, että “karatekilpailut aloitetaan heti katasarjojen jälkeen”.
Henkinen kehittyminen ei siis tapahdu automaattisesti itämaisen lajiharjoittelun, äijäuhon vähentymisen tai edes vanhenemisen myötä.
Asenne ratkaisee aina.
Läpi harmaan kiven
Katana-shiain luominen oli pysähtyä alkumetreille, koska se ei edustamani seuran, Lahden Karate ry:n, mielestä ollut kilpailuna tai tulevaisuuden visiona miltään osin uskottava, varsinkin kun kilpailijamäärät juuri katassa olivat pitkään olleet mitättömät.
Kerroin kuitenkin visioistani ja vastoinkäymisistäni naapuriseuran, Lahden Gentai ry:n, avoimelle vetäjälle ja Gensei-ryun Suomen pääopettajalle Jan Laitiaiselle, joka innostui ideasta siinä määrin, että uskoi seuransa järjestävän riittävän määrän toimitsijoita, jos minä huolehtisin kilpailun taloudellisesta puolesta.
Lahden Gentai ry toimikin kilpailun kantavana voimana. Seuran harrastajien ja opettajien avoimuus ja yhteistyövalmius kaikkien tyylisuuntien kanssa on tehnyt Gentaista vakuuttavan budoyhteisön.
1994-2003
Katana-shiai järjestettiin 10 vuotta siten, että kilpailua järjestävät seurat valikoituivat henkilökohtaisten suhteiden kautta. Seurat järjestivät puitteet kilpailutapahtumalle ja saivat siitä sekä tapahtumatarjontaa jäsenistölleen että markkinointihyötyä kurssirekrytointiin. Minä vastasin taloudellisesta puolesta. Jos voittoa joskus tuli, niin sekin käytettiin kilpailijoiden hyväksi, josta lisää jäljempänä.
Valitettavasti laatikollinen kilpailuhistoriaa (käsiohjelmia, tilastoja, valokuvia ja tuloksia) varastettiin erään muuton yhteydessä ja historian dokumentointi on siten keräilytyön alla, kuten kilpailusta kertovan kirjankin materiaali. Olenkin kiinnostunut vastaanottamaan kopioita kaikesta kilpailuun liittyvästä.
Järjestäviä seuroja olivat v. 1994-2003 kokonaan tai yhteistyössä muiden kanssa Lahden Gentai x 5, Nastola Shotokan x 3, Heinolan Karate, Tampere Seigokan, Hyvinkään Bushido, Tapanilan Erä.
Kilpailun nimi syntyi sattumalta. Kun joukkuekatan voittaville päätettiin jakaa katana, pitkä samuraimiekka, kiertopalkintona vuodeksi seuransa seinälle vietäväksi (kolmella perättäisellä voitolla
pysyvästi) ja shiai taas tarkoittaa kilpailua, niin näiden yhdistelmästä syntyi Katana-shiai. Juniorisarjojen joukkuekilpailun kiertopalkintona käytettiin lyhyempää, ns. kumppanimiekkaa, wakizashia.
Katatuomarit ja karatekat
Ensimmäisen Katana-shiain tuomareiksi pyysin niitä tuntemiani karatekoita, joiden tiesin harjoittelevan karatea tyylisuunnassaan laaja-alaisesti, mutta myös ymmärtävän ja seuraavan muita.
Lähtökohtana oli saada kilpailulle tuomarit, jotka harjoittelevat edelleen, kehittävät osaamistaan ja ymmärrystään yli tyylisuuntarajojen. Kaikki pyydetyt eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneet tuomaroinnista tai halusivat osallistua tapahtumaan vain kilpailijana.
Ensimmäisen kilpailun katatuomareita olivat Cesar Mayer, Tuomo Heinonen, Jukka Kirves, Pauli Rissanen ja Miika Laine shotokanista, Pauli Nerg wadoryusta ja Kari Kajava shorinjiryusta. Yrsa Lindqvistin tullessa mukaan heti alun jälkeen, siirtyi Katana-shiai ison harppauksen eteenpäin.
Kilpailun onnistumisen ja kehittymisen edellytyksiä oli katatuomareina ja seuravalmentajina toimineiden karatekoiden palaute niiden vuotuisesta toteutumisesta. Katana-shiain kehitykseen vahvasti vaikuttavia karatekoita ovatkin olleet Jan Laitiaisen lisäksi mm.
Jussi Liimatainen, Pirkko Heinonen, Anne Kettunen, Anssi Kaltevo, Lotta Laasonen ja Jukka Kirves.
Omaleimainen toteutus
Jotta katatuomarit olisivat kilpailun hengen mukaan samaistettavissa kilpailijoihin, päätimme ottaa Katana-shiain tuomariasuksi karategin ja obin. Samalla tuo antoi lisää omaleimaisuutta uudelle kilpailulle.
Karatepuvun käyttäminen tuomariasusteena tarjosi myös ns. matalan kynnyksen mahdollisuudet, katatuomaroinnin aloittaville harrastajille ja kilpailijoille.
Kilpailun yhdeksi perustaksi otettiin se, että kilpailijat pääsisivät tekemään samaa kataa useamman kerran tai useamman katan, vaikka eivät karsinnasta jatkoon pääsisikään. Niinpä kaikille osallistujille tuli kaksi karsintakierrosta ja yhteispisteiden perusteella neljä parasta pääsi finaaliin.
Hyvää, tarkoituksenmukaista ja vaativaa käytännön harjoittelua kilpailut olivat niille katatuomareille, joiden tehtäväksi tuli olla sellaisten sarjojen tuomareina, joissa oli 20-30 osallistujaa ja katoja siten 50-70 arvosteltavana. Katoissa on runsaasti eroja, jotka perustuvat tyylisuuntien korostamiin ominaisuuksiin ja painotuksiin.
Katatuomarin tulee hallita tai vähintään ymmärtää tyylisuuntien erot.
Samasta laajuudesta osansa saivat myös kilpailijat, joiden piti pitää itsensä iskussa, vaikka seuraavaan suorituskertaan oli pitkä odotus.
Esimerkiksi lahtelaiskaratekoilla Mika Virkkunen ja Jani Järvinen on opettavaista kerrottavaa ensimmäisestä Katana-shiaihin osallistumisestaan v. 1994.
Vuoden 1994 ensimmäisessä Katana-shiaissa osallistujia oli yli 50.
Myöhempien kilpailujen osallistujamäärät olivat 100-200 henkilön tuntumassa ja osa kilpailijoista osallistui useampaan sarjaan, joten katojen määrä oli varsin huima.
Jotta kilpailijat saisivat kehittyä, niin tein Katana-shiain yhdeksi erikoisuudeksi myös mahdollisuuden päästä palkintomatkan turvin haistelemaan kansainvälistä ilmapiiriä. Vuodesta 1995 pääsivät aikuisten sarjojen voittajat Ruotsiin, Tukholmaan Svenska Kata-Pokalen katakilpailuun, joka osaltaan oli taustalla Katana-shiaita ideoidessani.
Niin ikään Katana-shiaille valittiin lähes vuosittain kehityskelpoinen
mies- ja nais- “kummikarateka”, jotka kustannettiin Tukholmaan kilpailemaan. Rahavirrat eivät olleet suuria, mutta riittivät joskus Helsinki-Tukholma laivamatkusteluun, osallistumismaksuihin ja uusien kilpailukokemusten saamiseen.
Kata kilpailulajina ja pistetysjärjestelmä
Vuodet 1994-2003 käytiin suoritusten pisteytysjärjestelmän puitteissa.
Ensimmäisellä kierroksella katatuomarien antamat pisteet ovat väliltä 5-7, toisella kierroksella 6-8 ja finaalikierroksella 7-9 välillä.
Laskettaessa katatuomarien kullekin kilpailijalle antamia pisteitä yhteen, kierroksen ylin ja alin pistemäärä poistetaan. Tasatilanteessa alin pistemäärä jäljellejäävistä pisteistä ynnätään ja lasketaan mukaan kierroksen lopputulokseen. Jos tasatilanne säilyy, jäljellejäävistä pisteistä ylin pistemäärä ynnätään mukaan kierroksen lopputulokseen. Jos tasatilanne yhä jatkuu, kilpailijoiden tulee esittää ylimääräinen kata, jota hän ei ole esittänyt edellisen kierroksen aikana.
Kata on ennalta määrätty liikesarja, joka on kamppailua kuviteltuja vastustajia vastaan. Kata on suoritettava päättäväisellä voimalla ja asenteella. Samalla kuitenkin on oltava nähtävissä täydellistä tilanteen hallintaa ja on näyttävä taistelu ns. vastustajia vastaan.
Siksi tehtäessä kataa on tekijän ymmärrettävä mitä on tekemässä ja tuon ymmärryksen tulee näkyä esitettävän katan toteutuksessa.
Hyvässä katassa on nähtävissä oikein tehtyä vahvaa tekniikkaa, voimaa ja rentoutta, tasapainoa ja oikeanlaista hengitystä ja ajoitusta, rytmiä sekä aitoa taistelutahtoa ja hallittua budoetikettiä.
Katana-shiai tänään
Katana-shiai on kilpailuna erikoisuus vielä tämänkin päivän Euroopassa. Tämän lasten ja aikuisten yhteistapahtuman nuorimmat kilpailijat ovat olleet alle kouluikäisiä ja vanhimmat keski-iän ylittäneitä miehiä ja naisia. Sen sarjoista on löytynyt mahdollisuudet useille ikäluokille ja vyöarvoille, bunkaita arvostaville ja joukkuekataa taitaville sekä asekatoista kiinnostuneille.
Vuodesta 2004 alkaen Katana-shiaita on järjestänyt Lahden Karate ry, joka jatkaa kilpailun perusajatuksen ylläpitämistä; “perinteet ovat tärkeitä, mutta myös muutokselle on aikansa. Ilman muutosta mikään ei kehity ja ilman perinteitä ei ole mitään kiinnekohtaa, johon juurtua”.
Muutoksia Katana-shiain järjestämistavassa onkin tapahtunut jatkuvasti. Vaikka kilpailu tuli omaleimaisilla toteutuksilla tutuksi, niin on luonnollista, että uusilla tekijöillä on omanlainen näkökulma ja kehityksen suunta. Nykyään katat arvostellaan ajan trendin ja kansainvälisen tavan mukaan lippujärjestelmällä, joka palkitsee katsojat helppotajuisuudellaan.
Tyylisuuntien kirjo
Katana-shiaissa on nähty katoja monilta eri tyylisuunnilta, kuten mm.
gensei-ryu, goju-ryu, shito-ryu, shorinji-ryu, shorin-ryu, shotokan, shukokai, wado-ryu, yuishinkai sekä joitain, joiden tyylisuunta ei kysymälläkään selvinnyt.
Nykyisin Katana-shiai on yksi Suomen Karateliiton hyväksymiä kilpailuja ja sen tuomarit ovat koulutettu ja puettu sen mukaisesti.
Vaikka kilpailu nykyään käydäänkin WKF:n (World Karate Federation) sääntöjen mukaan, niin Katana-shiaissa on sallittu usein myös muiden kuin vain WKF:n yleisesti hyväksytyt tyylisuunnat ja siten myös erilaisten katojen esittäminen. Kilpailukutsu kertoo mitä osallistujien on huomioitava.
Tätä historiikkia kirjoittaessani voin sanoa, että “Katana-shiai on edelleen parasta paikan päällä ja itse koettuna”. Kun se järjestetään, niin suosittelen osallistumaan itsellesi mieluisella tavalla.
Minulle Katana-shiain järjestäminen tuotti mielihyvää siksi, että pääsin tekemään harrastamani lajin parissa sen minkä tärkeäksi koin.
En saavuttanut itselleni mitään aineellista, mutta henkisellä puolella sitäkin enemmän.
Mikki Nieminen
10.1.2010